Henkilöhaussa koira työskentelee ilmavainuisesti etsien hakualueella olevan/olevien henkilön/henkilöiden hajua. Hajun löydettyään koiran tulee paikallistaa henkilön sijainti ja ilmaista se ohjaajalleen.

Olosuhteista ja maastosta riippuen henkilön haju voi kulkeutua pitkiäkin matkoja, joten hakukoiralta vaaditaan sinnikkyyttä hajulähteen paikallistamisessa. Hakukoiran tulee pystyä kulkemaan vaihtelevassa ja vaativassakin maastossa. Siltä vaaditaan itsenäisyyttä ja kykyä työskennellä etäällä ohjaajastaan. Toisaalta sen tulee myös olla hyvin ohjaajansa hallinnassa ja ohjattavissa.

Hakukokeessa koira risteilee itsenäisesti hakualueen molemmin puolin ohjaajan lähettäessä sitä pistoille keskilinjalta. Tositoimiin pyrkivän pelastuskoiran pitää hallita myös partiointityyppinen työskentely, jossa koira kulkee ohjaajansa edellä hakien aktiivisesti ihmisen hajua ilman, että sitä jatkuvasti erikseen lähetetään työskentelemään.

Etsinnässä koiranohjaajan koiranlukutaito on ensiarvoisen tärkeää; kadonnut henkilö on saattanut olla kadoksissa jo pitkään ja hajut ovat voineet levitä laajalle alueelle. Tällöin koiran (heikkojenkin) reaktioiden huomaaminen ja tulkinta voivat olla ratkaisevia tekijöitä onnistuneeseen lopputulokseen päätymiseksi.

Pelastushakukokeessa on kaksi tasoa: helpompi A ja vaativampi B.